Senioritalo ei ole hullumpi ajatus

    778 320 Helinä Kalaja

    Korkeasti oppineet Kaisu Pitkälä ja Marja Jylhä kirjoittivat Hesarissa 23.7 vieraskynällä nopeasti harmaantuvasta Suomesta. He korostavat, että tarvitsemme asumispalveluihin uusia innovaatioita, joissa ihmisten yhteisöllisyys ja vapaaehtoistyö nostetaan arvoonsa. Aktiivinen toimijuus yhteisössä vahvistaa ikääntyneiden toimintakykyä.

    Saksalainen filosofi Wilhelm Schmid käsittelee menestysteoksessaan ”Tyyneys” vanhenemisen taitoa. Hän toteaa, että ei ehkä ole hullumpi ajatus etsiä asunto, joka olisi sopiva tulevien tarpeiden ja vaatimusten kannalta ja kysyä itseltään: Millaisessa ympäristössä haluaisin vanheta?

    Asunto, asumismuoto ja asumisympäristö ovat läpi ihmiselämän keskeisellä sijalla ja vietämme asunnossamme ja sen ympäristössä varmaan pääosan elämästämme. Iän karttuessa ja toimintapiirimme vähitellen supistuessa asunto ja asuminen nousevat aina tärkeämpään rooliin.

    Yleisesti hyväksytty tavoite on, että ihmiset voisivat asua omassa kodissaan jopa loppuun saakka. Aina tämä ei onnistu ilman asunnon vaihtoa. Syynä voivat olla asunnon ominaisuudet, tarvittavien palvelujen ongelmat tai yksinäisyys.

    Ikääntyneille soveltuvaa asumista voidaan uustuotannossa toteuttaa ”normaalin” monisukupolvisen asumisen yhteydessä. Viime vuosina on myös erityinen senioriasuminen yleistynyt vauhdilla ja se kiinnostaa eläkeläisiä. Senioriasumisella tarkoitettaan tässä 55 vuotta täyttäneille henkilöille tarkoitettuja asuntoja, joissa on ikäihmisten asumisen kannalta hyödyllisiä ominaisuuksia. Senioriasumista on monenlaista, mutta ikäihmisten asumisen kehittämiseksi senioriasuminen tulisi määritellä.

    Senioriasumisen määrittely tarvitaan monesta syystä. Se on tarpeen määritellä sekä suhteessa ”tavalliseen” asumiseen että suhteessa palveluasumiseen. Tämä on tärkeää pelkästään kuluttajansuojan kannalta, että ikäihmiset voivat onnistua loppuikäänsä varten tarvittavan asumisratkaisun tekemisessä. Tällä hetkellä sekä seniorit itse että heidän omaisensa ovat monesti ymmällä pohtiessaan asumisratkaisua. Myöskään sosiaalialan mmattilaiset eivät voi oikein antaa neuvoja ”virallisten” määritelmien puuttuessa.

    Ikääntyneiden asumisen haasteina korostetaan usein liikuntaesteitä ja yksinäisyyttä. Nämä ovat tietysti vakavia ongelmia. Yksinäisyyden torjuminen on kaikkien selvitysten mukaan jopa esteettömyyttä tärkeämpi tarve. Mutta senioritalolle on asetettava paljon vaativampia tavoitteita. Senioritalo ei ole palvelutalo, jossa asutaan omistajan ehdoilla ja eletään muiden suunnittelemaa elämää. Aito senioritalo mahdollistaa aktiivisen elämän, vastuun ottamisen sekä omasta itsestään että yhdessä muiden asukkaiden kanssa koko yhteisöstä. Yhteisöllisissä senioritaloissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että asukkaiden keskinäisellä vuorovaikutuksella tuetaan ihmisten sosiaalisen ja fyysisen toimintakyvyn säilymistä. Ydinomainuus on se, että talo on asukkaiden toiminnallinen yhteisö. Yhteisöllisissä senioritaloissa yhteisöllisyyttä ryhdytään rakentamaan asukkaiden valinnasta lähtien asukkaiden tukena olevan ammattilaisen johdolla.

    Yhteisöllisyyden kautta etsitään siis helpotusta yksinäisyyden tunteeseen ja turvallisuutta samassa elämäntilanteessa olevien asumisyhteisöstä. Ratkaisuna yhteisöllisyyden toteuttamiseen senioritalossa ovat yhteiset tilat ja asukastoiminta.

    Yhteisiä tiloja ovat esimerkiksi saunat, olohuone, jossa on erilaisia harrastusmahdollisuuksia, kahvittelutila, lehtien lukutila, kuntosali, pyykinpesutilat ja hyvinvointipalvelujen huone. Kaikki tilat tulee olla kalustettu hyvin niin että ne houkuttelevat asukkaita käyttämään näitä tiloja.

    Yhteisten tilojen käyttö ja yhteiset harrastukset asukkaiden kesken ovat oleellista yhteisöllisyydessä. Voidaan ajatella, että asukastoiminta kehittyy ja säilyy asukkaiden vapaaehtoisen oma-aloitteisena toimintana. Kokemus kuitenkin osoittaa, että yleensä tämä ei riitä pitkän päälle. Asukkaat tarvitsevat ammattitaitoisen isännöitsijän auttamaan kiinteistönhoidossa ja aivan samoin tarvitaan ”sosiaalinen isännöitsijä” auttamaan asukkaita oman elämänsä ja yhteisöllisyyden kehittämisessä.

    Varsinaisia palveluja ei senioritaloissa ole. Ajatus on, että asukkaat itse tilaavat tarvitsemiaan palveluita: siivousta, hierontaa, jalkojen hoitoa jne.

    Senioriasumisen rahoitukseen, hallintaan ja suunnitteluohjeisiin tarvitaan erityisiä, soveltuvia ratkaisuja. Yksi hyvä mahdollisuus on toteuttaa senioritaloja asumisoikeusyhdistyksistä annetun lainsäädännön mukaisesti. Yhdistyksen perustajina voivat olla eläkeläisten yhdistyksissä toimivat kansalaisaktiivit. Tämä antaa lähtökohtaisesti luotettavuutta toiminnalle, koska eläkeläiset ovat oppineet luottamaan eläkeläisyhdistyksistä tuntemiensa henkilöiden toimintaan. Kaikki asukkaat ovat yhdistyksen jäseniä ja ovat päättämässä yhdistyksen kokouksessa sekä henkilövalinnoista että yhdistyksen talojen taloudellisista asioista. Tällä tavoin yhdistyksen toiminta on asukkaiden kannalta täysin läpinäkyvää ja voidaan lähteä siitä, että omistajan ja asukkaan välisiä ristiriitoja ei esiinny.

    Eläkeläisten ja asukkaiden osallisuus ja yhteisöllisyys toteutuu myös toiminnan organisoimisessa. Hallitus pyritään muodostamaan eläkeläisyhdistysten edustajista ja asukkaiden edustajista. Valmiiden talojen käytännön toiminnasta vastaavat asukastoimikunnat eli asukashallitukset, jotka asukkaat valitsevat keskuudestaan.

    Kun tässä otan kantaa senioriasumiseen, niin tiedän mistä on kysymys. Olen ollut aktiivinen senioriasumisen edistäjä jo yli kymmenen vuotta ja asunutkin senioritalossa jo seitsemisen vuotta. Suosittelen!

    Kirjoittaja on Olavi Niemi, Virkkula Asumisoikeus Oy:n hallituksen jäsen ja hän vastaa Virkkula Asumisoikeus Oy:ssä sisällön kehittämisestä ja eläkeläisjärjestö yhteistyöstä

    Kirjoittaja

    Helinä Kalaja

    Lisää kirjoittajalta: Helinä Kalaja